Niin se päivä alkaa kohta olla pulkassa ja niin ikään ensimmäinen savuton päivä. Tupakka on yllättävän vähän käynyt mielessä koko päivänä ja mukavan kevyt olo ja iloinen mieli on ollut läsnä. On ollut ihana tuoksua hyvälle, eikä tunkkaiselle tupakille! Se märän tuhkakupin haju on kyllä jotain aivan kammottavaa! Mutta nikotiini, se viheliäinen pikku piru, joka saa niin monet ansaansa, ja niin kimuranttia päästä eroon! Inhottava, niin inhottava ja viheliäinen aine. Kyllä sydämestäni niin toivon, että tupakka häviäisi tältä planeetalta, ja ettei nuoret ainakaan siihen kääryleeseen tarttuisi. Mä koen olevani todella määrätietoinen ja vahva, mutta tupakan lopettamisella ja selkärangalla ei sikäli ole ollut merkitystä, jos asiaa ei ole käsitellyt loppuun korvien välissä. Mä olen päättänyt, että lopetus tapahtuu ihan ilman mitään nikotiini- tai muitakaan korvaustuotteita, haluan mahdollisimman pian saada nikotiinipirun nitistettyä. Ja siksi otan käyttöön easywayn :) (ps. hyvä kirja, olen lukenut sen varmaan jo kuudesti muutamien viime vuosien aikana. Älä lannistu, jos ensilukeman jälkeen repsahdat tai sen jälkeen ja sen, kyllä se kerta sieltä vielä tulee, kun onnistut! Koko tupakin lopettamisen ajatteluun, ja yhä uudelleen ja uudelleen kirjan lukeminen alkaa jo vuosivuodelta tympiä. Kyllästyttää ja turhauttaa, että on pakko vaan alkaa ohjelmoida ajatuksiaan savuttomaan suuntaan).

Mua motivoi päätöksessäni todella moni asia. Mutta nyt olen päättänyt elämäni ensimmäistä kertaa todella panostaa isteeni. Yrittänyt toki olen aiemminkin, mutta työ ja muut asiat ovat kurvanneet edelle. Miten äkkiä se minä itse, se maailman tärkein kuitenkin unohtuu? Tämä blogi pitäköön ajatukseni kiinni itsessäni, jos kerran niin helposti itseni jätän huomiotta. Kuulin muutama viikko sitten seuraavan ajatusmallin: Sun ajankäyttö määrää sun arvot! Arvatkaa vaan kolahtiko. Kyllä kolahti. Tuon mukaan, mä arvotan itseni viimeiseksi. Huh. Kukaan sankari ei ole vielä haudasta noussut asioitaan, töitään tai mitään muutakaan hoitamaan, joten first things first. Nyt kalenteri laulamaan ja sinne merkitään omat tärkeät ajat, salit ja muut liikunnat. Terveellisen ruokavalion ohjeet on kaivettu kaapin syövereistä ja detox-puhdistuskuuri ostettu maanantaiksi valmiiksi. Lets get started!

Ensimmäistä kertaa vuosiin, mä olen jostain asiasta (itseeni kohdistuvasta) näin innoissani, motivoitunut ja onnellinen. Mä en malta odottaa, että miltä mä näytän vuoden päästä. En malta odottaa sitä hetkeä, kun hengitys kulkee (toivottavasti alkaa kulkeen) hyvin ja ei hengästy niin vähästä! Ihanaa olla keväällä jo pitkällä tässä projektissa! Ihana pukeutua värikkäästi, kulkea mieli ja kroppa kevyempänä kohti kesää. Voitte vain arvailla miltä on tuntunut kesän kynnyksellä, kun on pitänyt vaatteita vähentää, että mikä vatsaröllykkä se siinä roikkuukaan ja miten "pienet" kesävaatteet saa istumaan päälle jne. huoks.

Mun tavoite on näyttää vielä 40+ ikäisenä menevältä ja raikkaalta ja elää aktiivista ja liikunnallista elämää, jossa tupakalla ei ole enää sijaa, edes ajatuksissa. Haluan palaa halusta päästä salille tai lenkille tai mitä vaan liikunnallista tekemään. Miten helposti sitä vajoaakaan sohvan pohjalle kiireisen työpäivän jälkeen? Salin kautta voisi saada taas uutta buustia iltaan ja kaivattua energiaa.

Huomenna on mukavasti taas kaikenlaista pientä puuhastelua luvassa. Mulla on asuntonäyttö, joten aamu menee siivoillessa, sitetn lähdetään lasten kanssa käymään mummulassa ja illalla seitsemän maissa salille. Voi vitsit, mä en ole käynyt kymmeneen kuukauteen salilla! :/ hohhoijaa (ainakin tuon verran alkaa olla), mutta mitäpä sitä menneitä kaivelemaan, teen seuraavan kymmenen kuukauden aikana henkilökohtaiset enkat siinä, kuinka usein ja säännöllisesti olen salilla käynyt ;)

Nyt koiran kanssa lenkille ja sitten vähän Bossea!

Make it happen!

Nyt se on tehty, päätös! 41-vuotiaana, äitinä, uraohjuksena, monta rautaa tulessa pitävänä naisena. Mutta se tärkein, minä itse, on hukkunut johonkin matkalle. Olen jo pitkään yrittänyt epäonnisesti lopettaa tupakoinnin, aloittaa terveelliset elämäntavat jne. Mutta se tärkein, ajatus, on puuttunut. Tunnistan ajatuksen, huomenna aloitan, maanantaina aloitan, viikon päästä aloitan, tulevien juhlien, tiukan paikan, pääsykokeiden, hankalan tiedossa olevan tilanteen jälkeen aloitan. Aina on löytynyt tekosyy, miksi en ole voinut aloittaa tänään. Ja vaikka olisinkin aloittanut, olen aloittanut sen toki halusta tehdä muutoksia, mutta joku tärkein oivallus on puuttunut. Tällöin sortuminen, oli se sitten tupakkaan tai ruokaan, on tapahtunut viikon sisään.

Myönnän, että minulla on monta rautaa tulessa. Ollut aina, teini-iästä lähtien. Mihin se siis muuttuisi ennen eläkeikää, jos silloinkaan, ei mihinkään. Tässä sitä ollaan monien epäonnistumisten jälkeen, pää täynnä ajatuksia ja oivalluksia. Voi, kunpa voisinkin jakaa ne kanssanne ja saada tunteeni ja ajatukseni välittymään siten, miten nyt ajattelen tai tunnen.

Tärkein oivallukseni tänään on se, ettei saa ajatella niitä lukemattomia aiempia epäonnistumisia! Koska koen sen olevan tuhoisaa itsetunnolle ja koen sen myös lisäävän epäonnistumisen riskiä. Ei saa ajatella, että en minä tule onnistumaan, kun en silloin ja silloinkaan onnistunut. Höpö höpö! Nyt ajattelen, että tämä on loppuelämäni ensimmäinen ja päivä ja vain tällä päivällä on merkitystä ja mitä tämän päivän jälkeen tapahtuu! Niin, ajatelkaa. Mitä kaikkea ihanaa on luvassa! En malta odottaa!

Tämän blogin perustin siitä syystä, että minulla on tapana olla katselematta asioita taakse. Nyt haluan ikuistaa niin usein kuin mahdollista tätä matkaani. Ei käy kieltäminen, että esimerkiksi tupakka on jo alkanut vaikuttamaan fyysisesti, mutta myös ulkoisesti. Rypyt eivät tule siliämään se on jo fysiologinen mahdottomuus näillä vuosikymmenillä, mutta kenties nuutuneeseen, riutuneeseen, tummiin silmänalusiin, pahanhajuiseen hengitykseen ja lukemattomiin muihin haittoihin pystyy vaikuttamaan. Toki vuodet, ja tarkoitan tupakkavuosia, antaa lisäbuustia asiaan. Ei ole ihan sama lopettaa vuoden polttamisen ja lähes kolmenkymmenen tupakkivuoden jälkeen. Oletettavaa on, että haasteita tulee olemaan, mutta olen päättänyt nauttia vieroitusoireista täysin siemauksin! Niin kahjolta kuin se kuulostaakin. :D

Mutta hei, nyt täytyy lähteä viemään tytärtä uimaan, itse menen lenkille ja nauttimaan tästä uudesta ihanasta savuttomasta elämästä. Halusin aamulla ensitöikseni perustaa blogin valmiiksi, niin pääsen tuumailemaan ensimmäisen päivän fiiliksiä illalla.

Blogiin olen kaavaillut kirjoittavani matkastani savuttomaan elämään ja siinä rinnalla elämäntapamuutoksesta. Kerron tarkemmin illalla!