Niin se päivä alkaa kohta olla pulkassa ja niin ikään ensimmäinen savuton päivä. Tupakka on yllättävän vähän käynyt mielessä koko päivänä ja mukavan kevyt olo ja iloinen mieli on ollut läsnä. On ollut ihana tuoksua hyvälle, eikä tunkkaiselle tupakille! Se märän tuhkakupin haju on kyllä jotain aivan kammottavaa! Mutta nikotiini, se viheliäinen pikku piru, joka saa niin monet ansaansa, ja niin kimuranttia päästä eroon! Inhottava, niin inhottava ja viheliäinen aine. Kyllä sydämestäni niin toivon, että tupakka häviäisi tältä planeetalta, ja ettei nuoret ainakaan siihen kääryleeseen tarttuisi. Mä koen olevani todella määrätietoinen ja vahva, mutta tupakan lopettamisella ja selkärangalla ei sikäli ole ollut merkitystä, jos asiaa ei ole käsitellyt loppuun korvien välissä. Mä olen päättänyt, että lopetus tapahtuu ihan ilman mitään nikotiini- tai muitakaan korvaustuotteita, haluan mahdollisimman pian saada nikotiinipirun nitistettyä. Ja siksi otan käyttöön easywayn :) (ps. hyvä kirja, olen lukenut sen varmaan jo kuudesti muutamien viime vuosien aikana. Älä lannistu, jos ensilukeman jälkeen repsahdat tai sen jälkeen ja sen, kyllä se kerta sieltä vielä tulee, kun onnistut! Koko tupakin lopettamisen ajatteluun, ja yhä uudelleen ja uudelleen kirjan lukeminen alkaa jo vuosivuodelta tympiä. Kyllästyttää ja turhauttaa, että on pakko vaan alkaa ohjelmoida ajatuksiaan savuttomaan suuntaan).

Mua motivoi päätöksessäni todella moni asia. Mutta nyt olen päättänyt elämäni ensimmäistä kertaa todella panostaa isteeni. Yrittänyt toki olen aiemminkin, mutta työ ja muut asiat ovat kurvanneet edelle. Miten äkkiä se minä itse, se maailman tärkein kuitenkin unohtuu? Tämä blogi pitäköön ajatukseni kiinni itsessäni, jos kerran niin helposti itseni jätän huomiotta. Kuulin muutama viikko sitten seuraavan ajatusmallin: Sun ajankäyttö määrää sun arvot! Arvatkaa vaan kolahtiko. Kyllä kolahti. Tuon mukaan, mä arvotan itseni viimeiseksi. Huh. Kukaan sankari ei ole vielä haudasta noussut asioitaan, töitään tai mitään muutakaan hoitamaan, joten first things first. Nyt kalenteri laulamaan ja sinne merkitään omat tärkeät ajat, salit ja muut liikunnat. Terveellisen ruokavalion ohjeet on kaivettu kaapin syövereistä ja detox-puhdistuskuuri ostettu maanantaiksi valmiiksi. Lets get started!

Ensimmäistä kertaa vuosiin, mä olen jostain asiasta (itseeni kohdistuvasta) näin innoissani, motivoitunut ja onnellinen. Mä en malta odottaa, että miltä mä näytän vuoden päästä. En malta odottaa sitä hetkeä, kun hengitys kulkee (toivottavasti alkaa kulkeen) hyvin ja ei hengästy niin vähästä! Ihanaa olla keväällä jo pitkällä tässä projektissa! Ihana pukeutua värikkäästi, kulkea mieli ja kroppa kevyempänä kohti kesää. Voitte vain arvailla miltä on tuntunut kesän kynnyksellä, kun on pitänyt vaatteita vähentää, että mikä vatsaröllykkä se siinä roikkuukaan ja miten "pienet" kesävaatteet saa istumaan päälle jne. huoks.

Mun tavoite on näyttää vielä 40+ ikäisenä menevältä ja raikkaalta ja elää aktiivista ja liikunnallista elämää, jossa tupakalla ei ole enää sijaa, edes ajatuksissa. Haluan palaa halusta päästä salille tai lenkille tai mitä vaan liikunnallista tekemään. Miten helposti sitä vajoaakaan sohvan pohjalle kiireisen työpäivän jälkeen? Salin kautta voisi saada taas uutta buustia iltaan ja kaivattua energiaa.

Huomenna on mukavasti taas kaikenlaista pientä puuhastelua luvassa. Mulla on asuntonäyttö, joten aamu menee siivoillessa, sitetn lähdetään lasten kanssa käymään mummulassa ja illalla seitsemän maissa salille. Voi vitsit, mä en ole käynyt kymmeneen kuukauteen salilla! :/ hohhoijaa (ainakin tuon verran alkaa olla), mutta mitäpä sitä menneitä kaivelemaan, teen seuraavan kymmenen kuukauden aikana henkilökohtaiset enkat siinä, kuinka usein ja säännöllisesti olen salilla käynyt ;)

Nyt koiran kanssa lenkille ja sitten vähän Bossea!

Make it happen!