Nyt se on tehty, päätös! 41-vuotiaana, äitinä, uraohjuksena, monta rautaa tulessa pitävänä naisena. Mutta se tärkein, minä itse, on hukkunut johonkin matkalle. Olen jo pitkään yrittänyt epäonnisesti lopettaa tupakoinnin, aloittaa terveelliset elämäntavat jne. Mutta se tärkein, ajatus, on puuttunut. Tunnistan ajatuksen, huomenna aloitan, maanantaina aloitan, viikon päästä aloitan, tulevien juhlien, tiukan paikan, pääsykokeiden, hankalan tiedossa olevan tilanteen jälkeen aloitan. Aina on löytynyt tekosyy, miksi en ole voinut aloittaa tänään. Ja vaikka olisinkin aloittanut, olen aloittanut sen toki halusta tehdä muutoksia, mutta joku tärkein oivallus on puuttunut. Tällöin sortuminen, oli se sitten tupakkaan tai ruokaan, on tapahtunut viikon sisään.

Myönnän, että minulla on monta rautaa tulessa. Ollut aina, teini-iästä lähtien. Mihin se siis muuttuisi ennen eläkeikää, jos silloinkaan, ei mihinkään. Tässä sitä ollaan monien epäonnistumisten jälkeen, pää täynnä ajatuksia ja oivalluksia. Voi, kunpa voisinkin jakaa ne kanssanne ja saada tunteeni ja ajatukseni välittymään siten, miten nyt ajattelen tai tunnen.

Tärkein oivallukseni tänään on se, ettei saa ajatella niitä lukemattomia aiempia epäonnistumisia! Koska koen sen olevan tuhoisaa itsetunnolle ja koen sen myös lisäävän epäonnistumisen riskiä. Ei saa ajatella, että en minä tule onnistumaan, kun en silloin ja silloinkaan onnistunut. Höpö höpö! Nyt ajattelen, että tämä on loppuelämäni ensimmäinen ja päivä ja vain tällä päivällä on merkitystä ja mitä tämän päivän jälkeen tapahtuu! Niin, ajatelkaa. Mitä kaikkea ihanaa on luvassa! En malta odottaa!

Tämän blogin perustin siitä syystä, että minulla on tapana olla katselematta asioita taakse. Nyt haluan ikuistaa niin usein kuin mahdollista tätä matkaani. Ei käy kieltäminen, että esimerkiksi tupakka on jo alkanut vaikuttamaan fyysisesti, mutta myös ulkoisesti. Rypyt eivät tule siliämään se on jo fysiologinen mahdottomuus näillä vuosikymmenillä, mutta kenties nuutuneeseen, riutuneeseen, tummiin silmänalusiin, pahanhajuiseen hengitykseen ja lukemattomiin muihin haittoihin pystyy vaikuttamaan. Toki vuodet, ja tarkoitan tupakkavuosia, antaa lisäbuustia asiaan. Ei ole ihan sama lopettaa vuoden polttamisen ja lähes kolmenkymmenen tupakkivuoden jälkeen. Oletettavaa on, että haasteita tulee olemaan, mutta olen päättänyt nauttia vieroitusoireista täysin siemauksin! Niin kahjolta kuin se kuulostaakin. :D

Mutta hei, nyt täytyy lähteä viemään tytärtä uimaan, itse menen lenkille ja nauttimaan tästä uudesta ihanasta savuttomasta elämästä. Halusin aamulla ensitöikseni perustaa blogin valmiiksi, niin pääsen tuumailemaan ensimmäisen päivän fiiliksiä illalla.

Blogiin olen kaavaillut kirjoittavani matkastani savuttomaan elämään ja siinä rinnalla elämäntapamuutoksesta. Kerron tarkemmin illalla!